MUMMOILU LOPPUI JA TYÖT TAAS ALKOI
Oikein taas hävettää, miten kauan on mennyt siitä, kun viimeksi kirjoitin tänne. Se nyt vaan on niin, että kun elämässä tapahtuu roppakaupalla kaikenlaista kivaa ja mielenkiintoista, niin sitä jaksaa loputtomiin kirjoittaa ja lisätä kuvia. Kun taas elämä on suht tasapaksua, niin mielenkiinto herpaantuu ja laiskistuu jopa kirjoittamisen suhteen.
Tammikuuhun asti jaksoin olla Suomessa, sitten alkoi polte lähteä johonkin olla jo niin suuri, että oli vain otettava mitä tarjotaan ja pakata elämä matkalaukkuun ja menoksi. Tällä kertaa suuntana oli Puolan Katowice ja siellä asiakaspalveluosaajan duuni. Tarkoittaa suomeksi sitä, että 8 tuntia päivässä istun tietokoneen ja puhelimen ääressä yrittäen auttaa asiakkaita heidän ongelmissaan. Kyseessä on tunnettu suomalainen iso yritys, jonka asiakkaita palvelen enkä voi paljastaa mikä yritys on kyseessä. Mutta ei sen väliä, ei se ole tässä tärkeää.
Tammikuun 12. pvä sitten alkoi matka taas jälleen kerran kohti tuntematonta. Olen jo pitkään halunnut nähdä ja kokea, miten ns. ”itäblokin” maassa ihmiset elävät ja asuvat, minkälaisia ihmisiä he ovat ja millaista on olla yksi heistä. No, täällä on nyt oltu tismalleen kaksi kuukautta ja täytyy myöntää, että ei tämä paljoakaan eroa omasta kotimaastani eivätkä ihmiset niin kovin erilaisia täällä ole. Mukavaa on se, että kaupungilla liikkuessa ei ole sellaista ulkomaalaisen leimaa otsassa, mihin olen tottunut jo useina vuosina asuessani erilaisissa aissa ja kulttuureissa. Hyvin täällä sulautuu joukkoon.
PUOLALAISET
Mukavia, välittömiä ja kohteliaita. Pitävät meistä suomalaisista. Kävin tässä eilen lääkärillä uusimassa hormonilaastarireseptiä ja lääkäri oli varsin mukava, huumorintajuinen puolalainen mies, joka oli enemmän kiinostunut suomalaisuudestani ja siitä, miksi ihmeessä olen täällä Puolassa kuin itse asiastani. No, olihan se mukavaa rupatella ja sain kuin sainkin sen reseptin 🙂
Naiset täällä ovat varsin kauniita ja huolehtivat ulkonäöstään vielä kovin myöhäiselläkin iällä. Pukeutuvat tyylikkäästi, tosin ei aivan viimeisen muodin mukaisesti, mutta ovat kyllä ilo silmälle. Korkokengät on lähes kaikilla jalassa. Miehet eivät nyt minua suuresti sykähdytä, koska he eivät ole tummia ja eksoottisen komeita, tai mustia (tuliko selväksi miesmakuni?). Mutta kyllä täällä ihan komistuksiakin löytyy, no worries. Varhaisnuoret liikkuvat isoissa porukoissa ja hengailevat tässä keskustassa, polttavat tupakkaa ja metelöivät, mutta ei liiaksi asti.
Yksi asia, mikä on ilostuttanut minua suuresti on se, että koirista ja kissoista täällä pidetään hyvää huolta. Ei näy kodittomia koiria ja kissoja, suurinpiirtein kaikilla on omistaja ja koti. Isoilla koirilla, varsinkin doppereilla, rotikoilla ja sakemanneilla on täällä oltava kuonokoppa…hmmm. Bitbullit ym. on kokonaan kielletty.
ASUNNOT
Varsinkin tässä ydinkeskustassa, jossa itse asun, on suurin osa taloista todella vanhoja ja kauniita. Kun tulin tänne, aloin heti katsella vuokra-asuntoja ja kirjo oli melkoinen. Ja asunnon löytäminen hankalaa, vaikka tarjonta ylittää kysynnän. Ai miksi? No kun sivustot, joilla noita vuokrattavia asuntoja on, on melkoinen osa sellaisia, jotka on jo vuokrattu. Outoa. Tarjolla on tosi hienoja asuntoja jotka on tyylikkäästi kalustettu ja sitten on sellaisia aivan järkyttäviä, joissa kalustus on vähintäänkin sodanaikaisa, eli asuntoon on viety kaikki mahdollisimman vanhat huonekalut, sijoitettu miten sattuu ja tyylistä ei tietoakaan.
Itserlläni kävi tuuri, löysin aivan ihastuttavan kaksion ihan ydinkeskustasta. Suht vanhan talon ylimmästä, eli viidennestä kerroksesta. Isot huoneet, mutta pienet keittiö ja kylpäri. Mutta mahtava 16 neliön, koko huoneiston pituinen terassi! Asunto on fiksusti kalustettu ja tosi viihtyisä. Mun oma Puolan koti, jossa kyllä viihdyn…jo senkin vuoksi, että ihan kauhean monta kertaa päivässä ei viitsi ulos lähteä, on tuo viidenteen kerrokseen kiipeäminen sen verran rankkaa puuhaa. Hissi on niin vanha, että se on pois käytöstä ja uuden hissin rakentaminen alkaa vasta ensi vuoden puolella. Nice.
Mutta kaikesta hyvästä saa maksaa. Maksan vuokraa puolet nettopalkastani, mikä on tosi paljon. Onneksi täällä kaikki muu sentään on edullista. Huomattavasti edullisempaa kuin Suomessa. Ainakin näin alkuun, kun tuon asunnon hankkimiseen meni niin paljon rahaa. Takuuvuokrana pitää maksaa yhden kuukauden vuokra, jonka saa sillä lailla takaisin, että kun joskus sitten lähtee pois, niin saa asua viimeisen kuukauden ilmaiseksi. Puolensa siinäkin. Niin…ja vuokrasopimuksia täällä tehdään yleensä vain vuodeksi tai puoleksi vuodeksi ja siihen on sitouduttava. Joten minäkin olen nyt sitoutunut olemaan täällä ainakin elokuun loppuun asti.
RUOKA
Ruoka täällä on tosi hyvää!! Ja edullista. Kilo jauhelihaa maksaa n. 4€. Maitolitra 0,65€. Siinä vain pari esimerkkiä. Ravintoloissa syöminen on edullista, todella mahtavan aterian saa 5-6 eurolla, joskus jopa edullisemmin. Yleisesti ottaen palvelut on täällä naurettavan edullisia. Puolalainen ruoka ei kovasti eroa suomalaisesta, on lihaa, makkaroita, kalaa….kasviksia syödään paljon ja tietysti hapankaalia. Yäk! Ei sovi mulle. Mutta kaikenkaikkiaan herkullisia ruokia on tarjolla ja itselläkin on niitä mahdollisuus valmistaa, koska mulla on erittäin hyvä kaasuhella ja siinä sähköuuni. Aika erikoinen yhdistelmä, mutta toimii.
ALKOHOLI
Suorastaan naurettavan halpaa! Iso tuoppi olutta maksaa n. yhden euron. Tosin mulle siitä ei ole iloa, koska en juo olutta. Mutta kaikki alkoholi on edullista, lasi vermuttia kapakassa alle 2€. Viini taitaa olla vielä halvempaa…shotit maksaa n. 1,20€. Ja täällä on hyviä shotteja! Kaupasta saa ihan mukiinmenevää viiniä kahdella eurolla.
KATOWICEN YÖELÄMÄ
Täällä on paljon ihania hämyisiä kellariravintoloita, joissa on ihan omanlaisensa tunnelma. Myös menopaikkoja löytyy moneen makuun. Itse en ole kuin kerran ollut viihteellä täällä, ei jotenkin ole tehnyt mieli, kun on olut kylmää ja märkää ja harmaata. Asiaan kuitenkin taitaa tulla muutos, kunhan kevät ehtii pidemmälle ja kesä tulee, terassit aukeaa ja niissä varmaankin tulee jonkin verran käytyä. Ei täällä nyt oikeen muutakaan viihdykettä ole. Paitsi on täällä ihana uusi konserttitalo, jossa on lähes päivittäin erilaisia konsertteja. Sibeliuksen 150-vuotisjuhlakonsertti tuli nähtyä, odotan innolla, josko sinne tulisi jotain kiinnostavaa ohjelmistoon.
Kesää tässä odotellaan muutenkin, kesäksi olen suunnitelllut paljon kaikenlaista. Odotan tietysti vieraita kyläilemään ja omaa parin viikon lomaa Suomessa, jonka olen suunnitellut pitäväni kesäkuussa. Kesällä pitää myös vähän matkailla täällä Puolassa, ainakin täytyy nähdä Krakova ja Varsova. Ja Puolan maaseutua, on kuulemma tosi kaunista!
Sitä odotellessa 🙂
