KESÄÄ KOHTI…
”Toinen ihminen ei voi koskaan täysin tietää mitä toinen tuntee ja ajattelee. Tänään saatatkin yllättyä myönteisesti, kun joku onkin jotakin aivan muuta kuin miltä päällepäin näyttää.”
Tuosta mulle tulee lähinnä mieleen se, kun joku aina joskus sanoo, että ”tiedän, miltä sinusta tuntuu”. Itse olen sitä mieltä, että KUKAAN toinen ei voi koskaan tietää tarkalleen, miltä sinusta tuntuu. Ihmiset kun ottaa asiat niin eri tavalla. Se siitä.
Minusta tuntuu nyt hyvältä pitkästä aikaa ja se johtuu siitä, että kevät on VIHDOINKIN saapunut Puolaan. Koko päivän on tänään paistanut aurinko ja vielä on lämmintä +14 astetta, vaikka päivä on kääntynyt jo iltaan. Tulin tänne tammikuun puolenvälin kieppeillä ja ihan tähän asti on ollut suorastaan karmeat ilmat! Kylmää, vähän lunta, loskaa, räntää, sadetta, harmaata…aurinko näyttäytynyt muutaman kerran. Paikalliset sanoo, että 12 vuoteen ei ole ollut näin kylmää ja harmaata kuin tänä talvena. Vuonna 2012 huhtikuussa tähän aikaan oli kuulemma jo +30 astetta lämmintä! Vaan eipä ole ollut nyt. Mutta nyt on luvattu päivä päivältä lämpenevää ja alan pikkuhiljaa uskoa, että kevät ja kesä tulee. Kyllä sitä on odotettu.
Olen pikkuhiljaa kotiutunut tänne Katowiceen ja kesä kun tulee, niin uskon, että tämä on oikein mukava kaupunki olla ja elää. Alku on ollut hankalaa, eniten ehkä siksi, että vaikka täällä on kaikki suhteellisen edullista, niin itse olen elänyt melkein kädestä suuhun aina tähän asti. Ensinnäkin, tulin tänne tammikuun puolivälissä, joten ensimmäinen palkka oli puolen kuun palkka, josta työnantaja vei heti kättelyssä ison osan asumisesta. Helmikuun puolivälissä sitten muutin omaan asuntoon, joka on kallis…melkein puolet nettopalkasta joka kuukausi. Lisäksi on pitänyt maksaa takuuvuokra, joka on yhden kuun vuokran suuruinen. Onneksi sain sovittua, että maksan sen kahdessa erässä. Joten huominen palkka kun tulee, niin siitä menee vielä toinen osa takuuvuokrasta normivuokran lisäksi, mutta onneksi jo viime kuussa sain tehdä sunnuntai- ja yövuoroja, mikä toivottavasti näkyy palkassa. Tämän kuun kun vielä saa kitkuteltua, niin sitten alkaa vähän helpottamaan, kun jää kaikki ylimääräinen maksettava pois.
Eipä ole kauheasti tehnyt mieli lähteä edes kaupungille, kun kaikenlaista pitäisi ostaa tänne asuntoon, eikä ole ollut rahaa. Makuuhuoeeseen pitäisi ostaa mattoja ja verhot. Revin alas tummanpunaiset samettiverhot, niistä tuli liiaksi mieleen villin lännen ilotalot. Keittiöön pitää myös ostaa matto, luulenpa käyväni piakkoin Ikeassa 🙂
Olin niin onnellinen, kun sain tämän asunnon, mutta nyt olen tullut vähän katumapäälle. Ensinnäkin, olin vähän liian hätäinen, kun halusin niin kiihkeästi pois siitä työnantajan kimppakämpästä. Mutta toisaalta tämä on niin minun näköinen asunto, että ei paremmasta väliä. Tässä ei ole kuin kolme vikaa:
1) liian kallis…2) näköalana vastapäinen ruma kivitalo…3) viides kerros, ei hissiä
Niinpä olenkin päättänyt, että jos jään tänne Puolaan pidemmäksi aikaa, niin muutan hieman pienempään ja edullisempaan asuntoon joka ei sijaitse ihan ydinkeskustassa. Tahdon ympäristöön edes vähän puita tai jotain muuta vihreää. Ihan turhaa maksaa niin paljoa, kun edullisempiakin asuntoja löytyy.
Tosin olen paljon miettinyt myös muuttoa Bulgarian Sofiaan ensi syksynä. Siellä on samanmoista työtä tarjolla kuin mitä nyt teen, mutta paremmalla palkalla ja ilmainen asunto. Ja eläminen siellä on vielä paljon edullisepaa kuin Puolassa. Olen luonut jo hyvät suhteet sinne, joten varma työpaikka on siellä odottamassa, kunhan nyt ensin pysyn täällä sen puoli vuotta. Tai…jos pääsen esimiestehtäviin täällä, niin sitten varmaan jään. Tai…jos jollain konstilla saan työpaikan Tobagosta ensi talveksi, niin ihan varmasti menen sinne! Se on prioriteettini numero yksi. Jollen saa töitä sieltä, niin menen ainakin lomalle 3 viikoksi sinne.
Nämä nyt on kaikki sellaista jossittelua vielä, kunhan nyt taputellaan tuo kesä ensin, niin sitten näkee, mitkä mietteet syksyllä on.
Eilen oli ensmmäinen vapaapäivä kolmesta kahden iltavuoron ja neljän yövuoron jälkeen. Oli kyllä rankka putki, tänään vasta alan olla ”elävien” kirjoissa. Eilinen päivä meni tavallaan ohi. Nyt olen nukkunut univelat pois ja kohta on suunta kohti Ikeaa, pitää mennä ostamaan keittiöön matto ja makkariin kaksi. Pitää pikkuhiljaa sisustaa tätä asuntoa omannäköiseksi. Jos nyt kuitenkin jään tähän asumaan, tämä kun on niin minun oloinen asunto. Olen miettinyt ja miettinyt, hankinko pienemmän ja edullisemman asunnon, mutta olen jo jotenkin niin kotiutunut tähän, että mitä sitä hyvää vaihtamaan. Se nyt pätee joka asiaan 🙂
Oona tyttöni lentelee tällä hetkellä tuolla jossain taivaalla kothi Tobagon paratiisisaarta. Voi onnellista, edessä kaksi viikkoa aurinkoa ja huoletonta elämää! Juttelin hänen kanssaan Skypessä eilen, kun hän oli Lontoossa hotellissa odottamassa seuraavan aamun lentoa. Oli niin hyvillä mielin, että itsellekin tuli oikeen hyvä olo. Nyt on Oonan elämä mallillaan, on vihdoinkin päässyt huonosta suhteesta (jos sitä nyt voi edes suhteeksi kutsua) irti ja hän on huomannut sen, että elämä voi tosissaan olla elämisen arvoista ilman jatkuvaa pahaa mieltä ja ongelmia, joita huonossa suhteessa eläminen tuo mukanaan. Olen onnellinen Oonan puolesta, on jo aikakin hänen alkaa nauttia elämästään, asiat on tärkeysjärjestyksessä ja elämä hymyilee.
Nellillä sen sijaan pieniä ongelmia riittää. reilu kaksi kuukautta on nyt kulunut siitä, kun avopuoliso lähti. Tosta noin vaan, sen kummemmin ilmoittamatta. Siinä on nyt väännetty ja käännetty lasten asioita ja raha-asioita ja ties vaikka mitä. Jotenkin asiat on nyt kääntyneet siihen malliin, että Nellistä on Jussi tehnyt kaikkeen syypään. Neli on edelleen vähän ymmällään ja sekaisin koko asiasta, tosin alkaa nyt pikkuhiljaa päästä asian yli ja elää omaa elämäänsä lasten kanssa. Onneksi meidän koko perhe osaa tukea Nelliä ja näyttää tietä tarvittaessa oikeaan suuntaan. Niin epävarma Nelli oli alussa kaiken suhteen ja nöyrästi alistui Jussin tahtoon ja antoi Jussin tylyttää kaikessa, vaan nyt on asiat Nellin päässä loksahtaneet paikoilleen ja hän ymärtää, että ei ne asiat kuulu mennä nyt ihan kuten Jussi tahtoo. Hän ymmärtää vihdoin, että hän on tällä hetkellä se, joka sanelee säännöt ja hän osaa jo pitää kiinni omista oikeuksistaan ja lasten oikeuksista ja sehän tässä nyt on tärkeintä. Kyllä kaikki menee jo parempaan suuntaan, kunhan Nelli nyt osaisi olla antamatta periksi. Ja kyllä hän osaa. Mutta huoomeaa sen, miten paljon sitä perheen tukea tässä on tarvittu. Joka ilta ollaan Nellin kanssa puhuttu asioista ja tuntuu hyvältä, että se on hänelle tärkeää. Itse olen aina toitottanut, että puhuminen on paras lääke, kun elämä potkii pähän. Ja onhan se auttanut. Ja hyvä niin.
Kaikella on tarkoituksensa. Minä uskon vakaasti siihen. Ja karmaan uskon myös. Eli kun olet muille hyvä, niin huomaat, miten hädän hetkellä niit apuja löytyy mitä kummallisimmissa tilanteissa. Itselläni on aina ollut se periaate, että yksi hyvä teko päivässä varmistaa sen, että kun itse sitä apua tarvitset, niin sitä myös tulee.
Vaan nyt on aika alkaa valmistautumaan Ikean reissuun. Ulkona aurinkoinen, tosin hieman tuulinen päivä. Kohta raittiiseen ilmaan ja Ikean aarteita ihastelemaan. Mahtavaa!!
