PARIN VIIKON PÄÄSTÄ SE ALKAA!
”Mietit, oletko jo lähestymässä tavoitettasi. Sinun täytyy kehittää jonkinlainen systeemi edistyksesi mittaamiseksi, mutta sen ei tarvitse olla samanlainen kuin muilla. Luo oma systeemisi.”
Olen ollut nyt reilu kolme viikkoa kotona. Alku oli hankalaa, paluu paratiisisaarelta tähän harmauteen otti lujille! Se on AINA sama juttu, ei meinaa millään sopeutua tänne kotikonnuille. Nyt on jo parempi olla, aurinkoakin on alkanut näkyä ja kevät on tullut. Tänäänkin lämpöasteita ollut jo peräti 19. Hienoa, kyllä se kesä sieltä tulee!
Vietin siis mahtavat 4,5 kuukautta trooppisella Tobagon paratiisisaarella Karibianmerellä. Oli yksi elämäni upeimmista kokemuksista, enkä koskaan tule unohtamaan sitä. Voisin palata takaisin koska tahansa, niin hieno paikka se oli. Nyt aion olla koko kesän Suomessa, syksyn suunnitelmat ovat täysin avoinna vielä. Johonkinpäin aion kuitenkin lähteä, talveksi en Suomeen jää. Löydänkö itseni ensi talvena taas Tobagon saarelta, Kööpenhaminasta vaiko kenties Kanariansaarilta, sitä ei tiedä kukaan…se jääköön nähtäväksi.
Toukokuun 2. päivä Nelli aloittaa taas työt ja minä olen luvannut hoitaa Kerttua ja Elmeriä. Alustavasti syyskuun loppuun asti. On siinä haastetta, mutta haaste otettu vastaan ja näillä mennään. Aika ihanaa toisaalta, kunhan vaan kesä olisi aurinkoinen ja lämmin. Olen ollut niin kauan reissussa, että nyt tekee ihan hyvää viettää aikaa perheen ja varsinkin lastenlasten kanssa. Siitä tulee mahtavaa!
Pari viikkoa sitten päätin tehdä jotain muutoksia elämääni. Täydellisen liikkumattomuuden jälkeen aloin käydä vesijuoksemassa. Parikin kertaa viikossa tulee tekemään hyvää, siihen kun lisään vielä ruokailutottumuksien muutoksen, niin eiköhän syksyllä ala jo tulokset näkyä. Mitään superdieettejä en aio noudattaa, eikä minusta tule himoliikkujaa. Pieniä muutoksia pikkuhiljaa, niin ei tunnu niin epätoivoiselta. Niin ja pitää tuohon liikuntaan lisätä vielä polkupyöräily. Sitä pitää myös alkaa harrastaa ja kävelylenkkejä silloin tällöin. Siitä se lähtee.
