”Muistilla on pitkät juuret. Ymmärrät sen tänään, kun käyt kiinni vanhoihin asioihin. Ne ovat kasvattaneet sinusta sen ihmisen, joka nyt olet. Punainen lanka ei ole hukassa. ”
Toiseksi viimeinen virke on kyllä totta. Ja mun mielestä myös itsestäänselvyys. Eikös ne eletyt vuodet ja kokemukset juurikin kasvata ihmistä? Punainen lanka mulla ei ole koskaan ollut hukassa.
Palkkapäivä lähestyy ja ilostuttaa mua suuresti, kun viimeinkin saan käyttööni koko palkan, ei tarvi enää maksella takuuvuokraa eikä pihistellä. Lisäksi olen ollut tosi ahkera ja tehnyt paljon pyhiä ja yötöitä, palkka on paljon suurempi kuin ennen. Saan jotain säästöönkin kesälomaa varten, silloin ei pihistellä.
Kesälomareissu Suomeen on kanssa ihana juttu, pääsen viettämään aikaa perheen kanssa ja lellimään Kerttua ja Elmeriä. Elmeri varsinkin tuntuu olevan kovasti innoissaan tulostani <3.
Elokuussa mennään Oonan ja Nellin kanssa Lontooseen karnevaaleihin. 3 yötä laatuaikaa mun tytöjeni kanssa, varsinkin Nellille tekee tosi hyvää ja hän jos joku on tuon reissun ansainnut! Tulee sinne muitakin tuttuja, Ruotsista kolme tyttöä, joihin tutustuin Tobagolla edellistalvena. Kaikki ovat entisiä Apollon matkamyyjiä, huipputyyppejä. Ovat Oonan kanssa myös tuttuja, kun olivat smaan aikaan tänä talvena Tobagolla. Ja ens talvena tavataankin siellä, ihan kohta aion varata 3 viikon matkan sinne. Karnevaaliaikaan, tietenkin!
Puolitoista viikkoa siihen, kun Tiina tulee tänne. Voi….on niin kiva saada joku kyläilemään! Mulla on siinä kivasti vapaatakin, ei tarvi Tiinan yksin viettää aikaa lainkaan. Ja silloin on jo täysi kesä täällä, ei tarvi sisällä kuhkia.
30.5. meillä on firman grilli/kevätbileet. Pääsee juopottelemaan…mitähän siitäkin tulee. Enpä ole juurikaan kuningas alkoholin kanssa täällä kaveerannut. Ei ole tehnyt mieli. Muutaman kerran baarissa käynyt, siinä kaikki. Vaan kaipa me Tiinan kanssa iltaisin kulutetaan terassien penkkejä, mikäs sen hauskempaa kuin istua terassilla lämpimänä iltana, hörppiä viiniä ja katsella ihmisiä. On se!
Ensi keskiviikkona suuntaan taas kohti Ikeaa. Pitää vähän vielä ostella kotiin jotain kivaa. Pari matalaa tasoa ja yksi pyöreä matto lisää makkariin, päiväpeittoa ja tyynynpäällistä…ja pari aluslakanaa! Ostin viimeksi aluslakanan, joka meni pesussa kokoon niin paljon, ettei siitä lakanaksi enää ole. Se oli joku tarjouksessa oleva halpis, semmoiseen en enää hairahdu.
Tänään on mun vapaapäivä ja oli vaikka mitä suunnitelmia Jasun (työkaveri) kanssa, mutta ne kaikki mei mönkään, kun herättyäni katsoin ikkunasta ulos ja satoi melkein kaatamalla. Niinpä päätin viettää vapaapäivän neljän seinän sisällä. Eilen illalla pesin hellan ja ai että kun se kiiltää taas! Tänään erkoiskäsittelyn sai kylppäri ja parkettilattiat. Musta tuntuu, että tätä lattiaa ei ole koskaan pesty, jos vaikka sais parketin ihan oikean värinkin esiin?
Mun hukset o ihan kauheet! Ne on niin ylipitkät ja kauhea juurikasvu värissä. Vasta ensi viikolla, todennäköisesti keskiviikkona pääsen parturiin. Yhtä tuskaa tämä on siihen asti. Ongelma on se, että näitä hiuksia ei saa mihinkään päin laiettua enää. Pesun jälkeen kun laitat ne kivasti, niin tunnin päästä ne on pisin päätä. Ihan kamalaa!
Vaatteitakin olen ottanut ihan liian vähän mukaan. Alkaa kyllästyttää kierrättää samoja vaatteita aina vaan. Pakko käydä vaatekaupoilla ensi viikolla, edes ostamassa jotain kesäisempiä puseroita. Olen niin hurahtanut tämän kämpän sisutamiseen, että oma ulkonäkö on jäänyt vallan unohduksiin. Asialle pitänee thdä jotain…
Nyt olen sitten vihdoinkin rekisteröitynyt Puolan asukki. Tarkoittaa sitä, että mulla on täällä kaikki samat oikeudet kuin paikallisilla, paitsi äänioikeutta ei ole. Eikä ole iin väliäkään. Tämän maan politiikasta en ymmärrä yhtään mitään.
Tässä sitä olikin taas jutun juurta, ei nyt tule mieleen mitään enää. Eipä mun päivät täällä niin ihmeellisiä ole. Töissä ja kotona. Ja joskus vähän ulkona.
Ai niin, pitääkin kurkata noita Krakovan edullisia majoituspaikkoja. Ajattelin, jos vaikka jäisi Krakovaan yhdeksi yöksi sitten kun se Tiina tulee. Sekin kun on ihan näkemisen arvoinen kaupunki ja Tiinan kone landaa niin myöhään, ettei sitä tiedä jos viitsii yötä vasten matkata takaisin tänne Katoon. Saa nähä!
”Pyrit tekemään kaiken itse, ja se on hyvä asia. Samalla voit paitsi oppia uutta monelta eri alueelta, myös oppia käyttämään erilaisia taitojasi.”
Viime sunnuntain ja maanantain välinen yö oli viimeinen yövuoro taas vähään aikaan. Oli tosi hijaista ja siinä aamuyöstä alkoi tuntumaan siltä, että nyt oon joko vilustunut tai sitten on joku virus iskenyt. Maanantai, ensimmäinen kolmesta vapaapäivästä meni ihan sumussa, nukuin pitkään kaikki univelat pois ja loppupäivän parantelin oloani vain löhöämällä.
Tiistaina sitten olo olikin kohentunut ja iltapäivällä lähdettiin työkavereittan kanssa Ikeaan ostoksille. Mun makuuhuone kaipasi jotain uutta ja kyllähän sieltä Ikeasta tarttui kaikenlaista ostoskoriin. Nyt olen aika tyytyväinen mun makuuhuoneen ilmeeseen.
Olohuoneessa tein myös vähän muutoksia, lähinnä huonekaujen paikkaa vaihtelin ja nyt tämä alkaa olla minunnäköiseni asunto.
Vaan kuinkas kävikään, kun koitti keskiviikko? Flunssa raivasi tiensä läpi ja olo oli kuin märällä rätillä. Ei auttanut muu kuin levätä ja toivoa, että se menisi pian ohi. Ei se mennyt. Torstain jouduin vielä olemaan pois töistä, kun olo oli niin huono ja voimaton. Eilen perjantaina vihdoin uskaltauduin töihin ja nyt tuntuu, että voiton puolella ollaan. Yskä ja nuha vaivaa vielä, mutta kunto alkaa olemaan normaali. ainoa huono puoli on se, että kahden päivän lepäämisen jälkeen viime yönä ei uni tulut, ei sitten millään. No…näillä mennään, viiden tunnin yöunilla. Tuleepahan sitten ensi yönä uni paremmin, kun on kunnolla väsynyt. Nämä ilmat täällä on niin vaihtelevia…välillä lähes +20 lämmintä ja sitten taas +10 vaiheilla. Talvitakista ei tahdo millään päästä eroon. Paikalliset täällä sanovat, ettei ole vuosiin ollut näin kylmä kevät kuin nyt. Kolme vuotta sitten tähän aikaan vuodesta lämpöä oli melkein +30 astetta. Aikamoista. Kyllä sitä alkaa pikkuhiljaa miettimään muuttoa maahan, jossa on ympäri vuoden lämmintä.
Niin se makaa maailma mallillaan, Oona nauttii auringosta Tobagolla, Nelli koittaa selviytyä yksinhuoltajan arjesta, Jarkko aloitti loman ja lähtee Gotlantiin kalastamaan ja minä odottelen toukokuun 17. päivää, että saan ystävän tänne visiitille. Siitä kuukausi eteenpäin ja lähden itse lomalle Suomeen kahdeksi viikoksi.
Tänään on mielessäni erityisesti yksi ystävä kotikonnuilla, jonka mies siunataan haudan lepoon. Enkeleitä ja voimia tähän päivään hänelle ja läheisilleen, heille on raskas päivä tulossa.
Minä alan nauttia aamupäivän askareista ennenkuin kolmen tunnin päästä aloitan taas työt.
Sitä odotellessa 
”Toinen ihminen ei voi koskaan täysin tietää mitä toinen tuntee ja ajattelee. Tänään saatatkin yllättyä myönteisesti, kun joku onkin jotakin aivan muuta kuin miltä päällepäin näyttää.”
Tuosta mulle tulee lähinnä mieleen se, kun joku aina joskus sanoo, että ”tiedän, miltä sinusta tuntuu”. Itse olen sitä mieltä, että KUKAAN toinen ei voi koskaan tietää tarkalleen, miltä sinusta tuntuu. Ihmiset kun ottaa asiat niin eri tavalla. Se siitä.
Minusta tuntuu nyt hyvältä pitkästä aikaa ja se johtuu siitä, että kevät on VIHDOINKIN saapunut Puolaan. Koko päivän on tänään paistanut aurinko ja vielä on lämmintä +14 astetta, vaikka päivä on kääntynyt jo iltaan. Tulin tänne tammikuun puolenvälin kieppeillä ja ihan tähän asti on ollut suorastaan karmeat ilmat! Kylmää, vähän lunta, loskaa, räntää, sadetta, harmaata…aurinko näyttäytynyt muutaman kerran. Paikalliset sanoo, että 12 vuoteen ei ole ollut näin kylmää ja harmaata kuin tänä talvena. Vuonna 2012 huhtikuussa tähän aikaan oli kuulemma jo +30 astetta lämmintä! Vaan eipä ole ollut nyt. Mutta nyt on luvattu päivä päivältä lämpenevää ja alan pikkuhiljaa uskoa, että kevät ja kesä tulee. Kyllä sitä on odotettu.
Olen pikkuhiljaa kotiutunut tänne Katowiceen ja kesä kun tulee, niin uskon, että tämä on oikein mukava kaupunki olla ja elää. Alku on ollut hankalaa, eniten ehkä siksi, että vaikka täällä on kaikki suhteellisen edullista, niin itse olen elänyt melkein kädestä suuhun aina tähän asti. Ensinnäkin, tulin tänne tammikuun puolivälissä, joten ensimmäinen palkka oli puolen kuun palkka, josta työnantaja vei heti kättelyssä ison osan asumisesta. Helmikuun puolivälissä sitten muutin omaan asuntoon, joka on kallis…melkein puolet nettopalkasta joka kuukausi. Lisäksi on pitänyt maksaa takuuvuokra, joka on yhden kuun vuokran suuruinen. Onneksi sain sovittua, että maksan sen kahdessa erässä. Joten huominen palkka kun tulee, niin siitä menee vielä toinen osa takuuvuokrasta normivuokran lisäksi, mutta onneksi jo viime kuussa sain tehdä sunnuntai- ja yövuoroja, mikä toivottavasti näkyy palkassa. Tämän kuun kun vielä saa kitkuteltua, niin sitten alkaa vähän helpottamaan, kun jää kaikki ylimääräinen maksettava pois.
Eipä ole kauheasti tehnyt mieli lähteä edes kaupungille, kun kaikenlaista pitäisi ostaa tänne asuntoon, eikä ole ollut rahaa. Makuuhuoeeseen pitäisi ostaa mattoja ja verhot. Revin alas tummanpunaiset samettiverhot, niistä tuli liiaksi mieleen villin lännen ilotalot. Keittiöön pitää myös ostaa matto, luulenpa käyväni piakkoin Ikeassa 🙂
Olin niin onnellinen, kun sain tämän asunnon, mutta nyt olen tullut vähän katumapäälle. Ensinnäkin, olin vähän liian hätäinen, kun halusin niin kiihkeästi pois siitä työnantajan kimppakämpästä. Mutta toisaalta tämä on niin minun näköinen asunto, että ei paremmasta väliä. Tässä ei ole kuin kolme vikaa:
1) liian kallis…2) näköalana vastapäinen ruma kivitalo…3) viides kerros, ei hissiä
Niinpä olenkin päättänyt, että jos jään tänne Puolaan pidemmäksi aikaa, niin muutan hieman pienempään ja edullisempaan asuntoon joka ei sijaitse ihan ydinkeskustassa. Tahdon ympäristöön edes vähän puita tai jotain muuta vihreää. Ihan turhaa maksaa niin paljoa, kun edullisempiakin asuntoja löytyy.
Tosin olen paljon miettinyt myös muuttoa Bulgarian Sofiaan ensi syksynä. Siellä on samanmoista työtä tarjolla kuin mitä nyt teen, mutta paremmalla palkalla ja ilmainen asunto. Ja eläminen siellä on vielä paljon edullisepaa kuin Puolassa. Olen luonut jo hyvät suhteet sinne, joten varma työpaikka on siellä odottamassa, kunhan nyt ensin pysyn täällä sen puoli vuotta. Tai…jos pääsen esimiestehtäviin täällä, niin sitten varmaan jään. Tai…jos jollain konstilla saan työpaikan Tobagosta ensi talveksi, niin ihan varmasti menen sinne! Se on prioriteettini numero yksi. Jollen saa töitä sieltä, niin menen ainakin lomalle 3 viikoksi sinne.
Nämä nyt on kaikki sellaista jossittelua vielä, kunhan nyt taputellaan tuo kesä ensin, niin sitten näkee, mitkä mietteet syksyllä on.
Eilen oli ensmmäinen vapaapäivä kolmesta kahden iltavuoron ja neljän yövuoron jälkeen. Oli kyllä rankka putki, tänään vasta alan olla ”elävien” kirjoissa. Eilinen päivä meni tavallaan ohi. Nyt olen nukkunut univelat pois ja kohta on suunta kohti Ikeaa, pitää mennä ostamaan keittiöön matto ja makkariin kaksi. Pitää pikkuhiljaa sisustaa tätä asuntoa omannäköiseksi. Jos nyt kuitenkin jään tähän asumaan, tämä kun on niin minun oloinen asunto. Olen miettinyt ja miettinyt, hankinko pienemmän ja edullisemman asunnon, mutta olen jo jotenkin niin kotiutunut tähän, että mitä sitä hyvää vaihtamaan. Se nyt pätee joka asiaan 🙂
Oona tyttöni lentelee tällä hetkellä tuolla jossain taivaalla kothi Tobagon paratiisisaarta. Voi onnellista, edessä kaksi viikkoa aurinkoa ja huoletonta elämää! Juttelin hänen kanssaan Skypessä eilen, kun hän oli Lontoossa hotellissa odottamassa seuraavan aamun lentoa. Oli niin hyvillä mielin, että itsellekin tuli oikeen hyvä olo. Nyt on Oonan elämä mallillaan, on vihdoinkin päässyt huonosta suhteesta (jos sitä nyt voi edes suhteeksi kutsua) irti ja hän on huomannut sen, että elämä voi tosissaan olla elämisen arvoista ilman jatkuvaa pahaa mieltä ja ongelmia, joita huonossa suhteessa eläminen tuo mukanaan. Olen onnellinen Oonan puolesta, on jo aikakin hänen alkaa nauttia elämästään, asiat on tärkeysjärjestyksessä ja elämä hymyilee.
Nellillä sen sijaan pieniä ongelmia riittää. reilu kaksi kuukautta on nyt kulunut siitä, kun avopuoliso lähti. Tosta noin vaan, sen kummemmin ilmoittamatta. Siinä on nyt väännetty ja käännetty lasten asioita ja raha-asioita ja ties vaikka mitä. Jotenkin asiat on nyt kääntyneet siihen malliin, että Nellistä on Jussi tehnyt kaikkeen syypään. Neli on edelleen vähän ymmällään ja sekaisin koko asiasta, tosin alkaa nyt pikkuhiljaa päästä asian yli ja elää omaa elämäänsä lasten kanssa. Onneksi meidän koko perhe osaa tukea Nelliä ja näyttää tietä tarvittaessa oikeaan suuntaan. Niin epävarma Nelli oli alussa kaiken suhteen ja nöyrästi alistui Jussin tahtoon ja antoi Jussin tylyttää kaikessa, vaan nyt on asiat Nellin päässä loksahtaneet paikoilleen ja hän ymärtää, että ei ne asiat kuulu mennä nyt ihan kuten Jussi tahtoo. Hän ymmärtää vihdoin, että hän on tällä hetkellä se, joka sanelee säännöt ja hän osaa jo pitää kiinni omista oikeuksistaan ja lasten oikeuksista ja sehän tässä nyt on tärkeintä. Kyllä kaikki menee jo parempaan suuntaan, kunhan Nelli nyt osaisi olla antamatta periksi. Ja kyllä hän osaa. Mutta huoomeaa sen, miten paljon sitä perheen tukea tässä on tarvittu. Joka ilta ollaan Nellin kanssa puhuttu asioista ja tuntuu hyvältä, että se on hänelle tärkeää. Itse olen aina toitottanut, että puhuminen on paras lääke, kun elämä potkii pähän. Ja onhan se auttanut. Ja hyvä niin.
Kaikella on tarkoituksensa. Minä uskon vakaasti siihen. Ja karmaan uskon myös. Eli kun olet muille hyvä, niin huomaat, miten hädän hetkellä niit apuja löytyy mitä kummallisimmissa tilanteissa. Itselläni on aina ollut se periaate, että yksi hyvä teko päivässä varmistaa sen, että kun itse sitä apua tarvitset, niin sitä myös tulee.
Vaan nyt on aika alkaa valmistautumaan Ikean reissuun. Ulkona aurinkoinen, tosin hieman tuulinen päivä. Kohta raittiiseen ilmaan ja Ikean aarteita ihastelemaan. Mahtavaa!!
Oikein taas hävettää, miten kauan on mennyt siitä, kun viimeksi kirjoitin tänne. Se nyt vaan on niin, että kun elämässä tapahtuu roppakaupalla kaikenlaista kivaa ja mielenkiintoista, niin sitä jaksaa loputtomiin kirjoittaa ja lisätä kuvia. Kun taas elämä on suht tasapaksua, niin mielenkiinto herpaantuu ja laiskistuu jopa kirjoittamisen suhteen.
Tammikuuhun asti jaksoin olla Suomessa, sitten alkoi polte lähteä johonkin olla jo niin suuri, että oli vain otettava mitä tarjotaan ja pakata elämä matkalaukkuun ja menoksi. Tällä kertaa suuntana oli Puolan Katowice ja siellä asiakaspalveluosaajan duuni. Tarkoittaa suomeksi sitä, että 8 tuntia päivässä istun tietokoneen ja puhelimen ääressä yrittäen auttaa asiakkaita heidän ongelmissaan. Kyseessä on tunnettu suomalainen iso yritys, jonka asiakkaita palvelen enkä voi paljastaa mikä yritys on kyseessä. Mutta ei sen väliä, ei se ole tässä tärkeää.
Tammikuun 12. pvä sitten alkoi matka taas jälleen kerran kohti tuntematonta. Olen jo pitkään halunnut nähdä ja kokea, miten ns. ”itäblokin” maassa ihmiset elävät ja asuvat, minkälaisia ihmisiä he ovat ja millaista on olla yksi heistä. No, täällä on nyt oltu tismalleen kaksi kuukautta ja täytyy myöntää, että ei tämä paljoakaan eroa omasta kotimaastani eivätkä ihmiset niin kovin erilaisia täällä ole. Mukavaa on se, että kaupungilla liikkuessa ei ole sellaista ulkomaalaisen leimaa otsassa, mihin olen tottunut jo useina vuosina asuessani erilaisissa aissa ja kulttuureissa. Hyvin täällä sulautuu joukkoon.
PUOLALAISET
Mukavia, välittömiä ja kohteliaita. Pitävät meistä suomalaisista. Kävin tässä eilen lääkärillä uusimassa hormonilaastarireseptiä ja lääkäri oli varsin mukava, huumorintajuinen puolalainen mies, joka oli enemmän kiinostunut suomalaisuudestani ja siitä, miksi ihmeessä olen täällä Puolassa kuin itse asiastani. No, olihan se mukavaa rupatella ja sain kuin sainkin sen reseptin 🙂
Naiset täällä ovat varsin kauniita ja huolehtivat ulkonäöstään vielä kovin myöhäiselläkin iällä. Pukeutuvat tyylikkäästi, tosin ei aivan viimeisen muodin mukaisesti, mutta ovat kyllä ilo silmälle. Korkokengät on lähes kaikilla jalassa. Miehet eivät nyt minua suuresti sykähdytä, koska he eivät ole tummia ja eksoottisen komeita, tai mustia (tuliko selväksi miesmakuni?). Mutta kyllä täällä ihan komistuksiakin löytyy, no worries. Varhaisnuoret liikkuvat isoissa porukoissa ja hengailevat tässä keskustassa, polttavat tupakkaa ja metelöivät, mutta ei liiaksi asti.
Yksi asia, mikä on ilostuttanut minua suuresti on se, että koirista ja kissoista täällä pidetään hyvää huolta. Ei näy kodittomia koiria ja kissoja, suurinpiirtein kaikilla on omistaja ja koti. Isoilla koirilla, varsinkin doppereilla, rotikoilla ja sakemanneilla on täällä oltava kuonokoppa…hmmm. Bitbullit ym. on kokonaan kielletty.
ASUNNOT
Varsinkin tässä ydinkeskustassa, jossa itse asun, on suurin osa taloista todella vanhoja ja kauniita. Kun tulin tänne, aloin heti katsella vuokra-asuntoja ja kirjo oli melkoinen. Ja asunnon löytäminen hankalaa, vaikka tarjonta ylittää kysynnän. Ai miksi? No kun sivustot, joilla noita vuokrattavia asuntoja on, on melkoinen osa sellaisia, jotka on jo vuokrattu. Outoa. Tarjolla on tosi hienoja asuntoja jotka on tyylikkäästi kalustettu ja sitten on sellaisia aivan järkyttäviä, joissa kalustus on vähintäänkin sodanaikaisa, eli asuntoon on viety kaikki mahdollisimman vanhat huonekalut, sijoitettu miten sattuu ja tyylistä ei tietoakaan.
Itserlläni kävi tuuri, löysin aivan ihastuttavan kaksion ihan ydinkeskustasta. Suht vanhan talon ylimmästä, eli viidennestä kerroksesta. Isot huoneet, mutta pienet keittiö ja kylpäri. Mutta mahtava 16 neliön, koko huoneiston pituinen terassi! Asunto on fiksusti kalustettu ja tosi viihtyisä. Mun oma Puolan koti, jossa kyllä viihdyn…jo senkin vuoksi, että ihan kauhean monta kertaa päivässä ei viitsi ulos lähteä, on tuo viidenteen kerrokseen kiipeäminen sen verran rankkaa puuhaa. Hissi on niin vanha, että se on pois käytöstä ja uuden hissin rakentaminen alkaa vasta ensi vuoden puolella. Nice.
Mutta kaikesta hyvästä saa maksaa. Maksan vuokraa puolet nettopalkastani, mikä on tosi paljon. Onneksi täällä kaikki muu sentään on edullista. Huomattavasti edullisempaa kuin Suomessa. Ainakin näin alkuun, kun tuon asunnon hankkimiseen meni niin paljon rahaa. Takuuvuokrana pitää maksaa yhden kuukauden vuokra, jonka saa sillä lailla takaisin, että kun joskus sitten lähtee pois, niin saa asua viimeisen kuukauden ilmaiseksi. Puolensa siinäkin. Niin…ja vuokrasopimuksia täällä tehdään yleensä vain vuodeksi tai puoleksi vuodeksi ja siihen on sitouduttava. Joten minäkin olen nyt sitoutunut olemaan täällä ainakin elokuun loppuun asti.
RUOKA
Ruoka täällä on tosi hyvää!! Ja edullista. Kilo jauhelihaa maksaa n. 4€. Maitolitra 0,65€. Siinä vain pari esimerkkiä. Ravintoloissa syöminen on edullista, todella mahtavan aterian saa 5-6 eurolla, joskus jopa edullisemmin. Yleisesti ottaen palvelut on täällä naurettavan edullisia. Puolalainen ruoka ei kovasti eroa suomalaisesta, on lihaa, makkaroita, kalaa….kasviksia syödään paljon ja tietysti hapankaalia. Yäk! Ei sovi mulle. Mutta kaikenkaikkiaan herkullisia ruokia on tarjolla ja itselläkin on niitä mahdollisuus valmistaa, koska mulla on erittäin hyvä kaasuhella ja siinä sähköuuni. Aika erikoinen yhdistelmä, mutta toimii.
ALKOHOLI
Suorastaan naurettavan halpaa! Iso tuoppi olutta maksaa n. yhden euron. Tosin mulle siitä ei ole iloa, koska en juo olutta. Mutta kaikki alkoholi on edullista, lasi vermuttia kapakassa alle 2€. Viini taitaa olla vielä halvempaa…shotit maksaa n. 1,20€. Ja täällä on hyviä shotteja! Kaupasta saa ihan mukiinmenevää viiniä kahdella eurolla.
KATOWICEN YÖELÄMÄ
Täällä on paljon ihania hämyisiä kellariravintoloita, joissa on ihan omanlaisensa tunnelma. Myös menopaikkoja löytyy moneen makuun. Itse en ole kuin kerran ollut viihteellä täällä, ei jotenkin ole tehnyt mieli, kun on olut kylmää ja märkää ja harmaata. Asiaan kuitenkin taitaa tulla muutos, kunhan kevät ehtii pidemmälle ja kesä tulee, terassit aukeaa ja niissä varmaankin tulee jonkin verran käytyä. Ei täällä nyt oikeen muutakaan viihdykettä ole. Paitsi on täällä ihana uusi konserttitalo, jossa on lähes päivittäin erilaisia konsertteja. Sibeliuksen 150-vuotisjuhlakonsertti tuli nähtyä, odotan innolla, josko sinne tulisi jotain kiinnostavaa ohjelmistoon.
Kesää tässä odotellaan muutenkin, kesäksi olen suunnitelllut paljon kaikenlaista. Odotan tietysti vieraita kyläilemään ja omaa parin viikon lomaa Suomessa, jonka olen suunnitellut pitäväni kesäkuussa. Kesällä pitää myös vähän matkailla täällä Puolassa, ainakin täytyy nähdä Krakova ja Varsova. Ja Puolan maaseutua, on kuulemma tosi kaunista!
Sitä odotellessa 🙂
…LOMA MENEE LIIAN NOPEASTI?
Kohta 4 kuukautta olen tossua kuluttanut täällä kotimaassa ja viiden viikon päästä on lähtö edessä taas.
Koko kevät ja kesä on mennyt Kertun ja Elmerin kanssa, enpä ole paljoa muuta kerinnyt touhuilemaan. No, reissattukin on, peräti kaksi kertaa. Keväällä oltiin mun lasten kanssa laatuaikamatkalla Tukholmassa, se oli antoisa reissu. Tuli tavattua kaksi entistä kollegaa; Nina ja Arja Tukholmassa. Kesäkuussa ennen juhannusta käytiin Oonan kanssa Tallinnassa.
Paljon oli suunnitelmia tälle kesälle, piti käydä toistamiseen Tukholmassa ja Kannuksessa Annea ja Samulia moikkaamassa, mutta ne jää taas kerran haaveeksi.
On ollut aika ihanaa viettää koko kesä lastenlasten kanssa. Toisaalta se on ollut tosi raskasta myös, pakko vain myöntää, että ei tässä iässä enää jaksa kuten nuorena. Ei voi kuin vain ihmetellä, mistä nuo lapset sen energiansa ammentaa, sillä sitä tuntuu olevan loputtomiin! Olisipa sitä itsekin yhtä energinen!
Parin viikon päästä lähälomalle Kroatiaan Oonan ja Teijun kanssa. Saa nähdä pystyykö sitä ottamaan rennosti kokonaiset kaksi viikkoa? Pakko yrittää, sillä sen jälkeen odottaa kaksi kuukautta kesän suurimmassa kohteessa Kreetalla. Talvesta ei ole, vielä mitä’än tietoa, haut eivät ole vielä tulleet. Jännittää, mitä siellä on tarjolla…tuskin mitään uutta. Talven kohteita tuntuu olevan Suomen puolella paljon vähemmän kuin muulla Skandinavialla. Mulla hakujärjestys tulee olemaan 1) Dominikaaninen Tasavalta tai Tobago, 2) Gran Canaria tai 3) Jordania. Tuo Karibia viehättää kaikkein eniten, oli sen verran mahtavaa viettää siellä viime talvi.
Sitä odotellessa.
”Tänään tunnet olevasi täynnä energiaa. Sinulta riittää sitä jaettavaksi muillekin, eikä kukaan joka on sinun seurassasi voi siltä välttyä. Jaettuna energia tuntuu vain lisääntyvän.”
Mun nenä on ollut nyt 2 kuukautta tukossa! Pakko se on vaan uskoa, että olen altistunut siitepölylle. Alan kyllästyä tähän olotilaan, nenä aina tukossa ja keuhkot myös, hengittäminen on vaikeaa välillä. Olen kokeillut otrivin-nenäsuihketta, joka auttaa hetkeksi, eli avaa tukkoisen nenän. Heini-allergialääke väsyttää tosi paljon, tosin se myös auttaa. Muttamutta…en voi syödä sitä juurikin tuon väsymisen vuoksi. Täytyy vissiin käydä apteekissa pyytämässä jotasin sellaista lääkettä, mikä ei väsytä.
Nyt on ollut ihan törkeän paljon siitepölyä, ensin koivu ja sitten mänty. Yhtenä päivänöä viime viikolla pystyi ihan näkemään, miten ilma oli täynnä keltaista siitepölyä, hyi!
Kuukausi on nyt mennyt elämäni tärkeimmässä työssä. Hoidan Nellin ja Jussin lapsia. Täytyy kyllä myöntää, että on se rankkaa tällä iällä! Ei vaan jaksa samalla lailla kuin silloin, kun omat lapset oli pieniä. Mutta on se ihanaakin, kunhan nää ilmat tästä lämpenisi. On niin kiva touhuta pihalla koko päivä, siellä ei tule aika pitkäksi. Ja on se lapsille ihanaa, kun ei tarvi aikaisin aamulla herätä ja ähteä tarhaan, saa olla kotona vaan mummin kanssa 🙂
”Sanat merkitsevät puheessa usein ihan muuta kuin mikä niiden virallinen merkitys on.
Siksi kaikki ei välttämättä tarkoitakaan juuri sitä miltä kuulostaa.”
Tää osui ja upposi taas. Mulla on vähän kurja olo, kun mun suuhuni on laitettu sanoja, joita en ole koskaan sanonut. Ihan ensiksi mun pitää selventää muutama asia. Ensinnäkin, mitä tarkoittaa juoruilu? Mun mielestä juoruilu on sitä, kun kuulet jonkun uutisen, niin lähdet siltä istumalta kertomaan sitä muille. Toiseksi, mitä on valehtelu? Mun mielestä valehtelu on sitä, kun sanot esim. jonkun sanoneen jotain, mikä ei ollenkaan pidä paikkaansa.
Tykkään kyllä ”juoruilla”, musta on tosi mukava istua iltaa tyttöjen kanssa ja ”juoruilla” kaikenmaailman asioista, mutta en tykkää sellaisesta juoruilusta, jossa juostaan ovelta ovelle kertomassa toisten asioita ja nimenomaan kertomassa ne niin, kuin itse asiat ymmärretään. Sellaista juoruilua mä en harrasta.
En myöskään harrasta valehtelua. Inhoan valehtelemista yli kaiken, en siedä sitä itseltäni enkä läheisiltäni. Valheella on lyhyet jäljet, niin se vain on.
Tässä nyt odottelen, että eräs kaveri tulee selvittämään muutamia väärinkäsityksiä. Olisin halunnut selvittää asian jo eilen päivällä, mutta vastapoli ”jänisti”, eli jätti tulematta. Mikä taas puolestaan puhuu siitä, että ei ole puhtaat jauhot pussissa. On kääntänyt asian niin, että minä olen pettänyt hänen luottamuksensa. Mistä? Sitä en vain ymmärrä. No…tämä asia selvitetään, ennemmin tai myöhemmin.
Huomenna sitten viimein Nelli aloittaa työt ja minun täyspäiväinen mummoilui alkaa. Tosin pehmeällä laskulla, huomennahan on perjantai ja sitten kaksi päivää vapaata. Sen jälkeen sitten alkaa viisipäiväinen työviikko. Kunpa ilmat lämpenisi äkkiä!! Oli melkoinen järkytys tänään aamulla kun heräsin, oli satanut lähes 10 cm lunta!!!! Ei helv….!! Nyt se on jo lähes hävinnyt, mutta ulkolämpötila on vielä liian alhainen. Kesän helteitä odotellessa :happy:
Viime päivien kohokohta oli ehdottomasti se, kun lensimme lasteni kanssa kahdeksi päiväksi Tukholmaan. Ihan vain viettämään laatuaikaa, shoppailemaan ja tapaamaan mun tuttuja. Oli tosi mahtavaa, tuollaisia reissuja haluaisin lisää!
Jarkko ja Tytti ovat muuttamassa yhteiseen talouteen, mikä on ihanaa. Tupareita odotellessa!!
”Mietit, oletko jo lähestymässä tavoitettasi. Sinun täytyy kehittää jonkinlainen systeemi edistyksesi mittaamiseksi, mutta sen ei tarvitse olla samanlainen kuin muilla. Luo oma systeemisi.”
Olen ollut nyt reilu kolme viikkoa kotona. Alku oli hankalaa, paluu paratiisisaarelta tähän harmauteen otti lujille! Se on AINA sama juttu, ei meinaa millään sopeutua tänne kotikonnuille. Nyt on jo parempi olla, aurinkoakin on alkanut näkyä ja kevät on tullut. Tänäänkin lämpöasteita ollut jo peräti 19. Hienoa, kyllä se kesä sieltä tulee!
Vietin siis mahtavat 4,5 kuukautta trooppisella Tobagon paratiisisaarella Karibianmerellä. Oli yksi elämäni upeimmista kokemuksista, enkä koskaan tule unohtamaan sitä. Voisin palata takaisin koska tahansa, niin hieno paikka se oli. Nyt aion olla koko kesän Suomessa, syksyn suunnitelmat ovat täysin avoinna vielä. Johonkinpäin aion kuitenkin lähteä, talveksi en Suomeen jää. Löydänkö itseni ensi talvena taas Tobagon saarelta, Kööpenhaminasta vaiko kenties Kanariansaarilta, sitä ei tiedä kukaan…se jääköön nähtäväksi.
Toukokuun 2. päivä Nelli aloittaa taas työt ja minä olen luvannut hoitaa Kerttua ja Elmeriä. Alustavasti syyskuun loppuun asti. On siinä haastetta, mutta haaste otettu vastaan ja näillä mennään. Aika ihanaa toisaalta, kunhan vaan kesä olisi aurinkoinen ja lämmin. Olen ollut niin kauan reissussa, että nyt tekee ihan hyvää viettää aikaa perheen ja varsinkin lastenlasten kanssa. Siitä tulee mahtavaa!
Pari viikkoa sitten päätin tehdä jotain muutoksia elämääni. Täydellisen liikkumattomuuden jälkeen aloin käydä vesijuoksemassa. Parikin kertaa viikossa tulee tekemään hyvää, siihen kun lisään vielä ruokailutottumuksien muutoksen, niin eiköhän syksyllä ala jo tulokset näkyä. Mitään superdieettejä en aio noudattaa, eikä minusta tule himoliikkujaa. Pieniä muutoksia pikkuhiljaa, niin ei tunnu niin epätoivoiselta. Niin ja pitää tuohon liikuntaan lisätä vielä polkupyöräily. Sitä pitää myös alkaa harrastaa ja kävelylenkkejä silloin tällöin. Siitä se lähtee.
